Ebola ei lannista

20.03.2015

Vuonna 2014 Länsi-Afrikan ebolaepidemia sai koko maailman pidättelemään hengitystään. Liberia ja Sierra Leone joutuivat taudin kynsiin tavalla, joka vaati nopeita ja päättäväisiä toimenpiteitä sekä yhteistyötä paikallisten viranomaisten kanssa. 10 vuoden aikana kerrytetyllä tuntemuksella alueista ja niiden yhteisöistä, Pakolaisapu oli erinomaisessa tilanteessa ottaa tiedonvälittäjän ja kouluttajan roolin myös taistelussa ebolaa vastaan.

 

Nyt ebolan kulku on nyt hidastettu. Avaimet taudin selättämiseen ovat olleet tieto, koulutus ja kyläläisten osallistuminen työhön. Kenttähenkilökuntamme rohkeus ja suomalaisten tuki teki mahdolliseksi lähes 200 000 kyläläisen koulutuksen ebolaa vastaan.

 


"Minähän näytän niille!" toteaa 18-vuotias Rachel, joka ei tiedä muuta elämää kuin pakolaisena olemisen. Hän syntyi pakolaisleirillä Kongon ja Ugandan rajalla, ja asuu nyt Kyangwalin pakolaisalueella Ugandassa. Sinne hän saapui sylivauvana eikä ole poistunut alueelta sen koommin. Nyt hän opiskelee sinnikkäästi maan virallista kieltä englantia, päästäkseen töihin pakolaisalueen ulkopuolelle.

 

"Haluan, että lapseni saavat käydä koulua. Itse en saanut siihen mahdollisuutta, kun kouluun hyökättiin jatkuvasti", sanoo 6 lapsen äiti Stella Alawayo. Hän tuli Kyangwaliin 12 vuotta sitten ja pyörittää nyt menestyvää kauppaa omillaan. Lapsillekin jää taskurahaa.

 


Kolme lasta, sietämätön nälkä ja pelko perheen turvallisuudesta. Kwizeran perheen nuori äiti Jefurine valvoi yöt ja mietti, miten elämä voisi enää olla mahdollista kotimaassa. Lasten nälkä ja hätä saivat äidin päättämään, että on aika lähteä pakoon.

 

22-vuotias äiti on synnyttänyt neljännen lapsensa pakolaisuudessa ja jaksaa toivoa parempaa tulevaisuutta lapsilleen. Nyt lapset eivät joudu olemaan niin paljon nälkäisinä kuin kotimaassa, lohduttautuu tuore äiti pienokainen sylissään.

 




FaLang translation system by Faboba